perjantai 13. maaliskuuta 2015

PERÄSSÄ VEDETTÄVÄ LENKKIKAVERI

Täällä ollaan viikon vaihteen mahataudin jälkeen jo vähän palailtu treenien pariin. Tänään piti oman juoksun lisäksi lenkittää myös koira, joten päädyin peruskestävyyden ja vauhtikestävyyden yhdistelmätreeniin. 

Ennen juoksuosuutta kuljettiin metsässä lyhkänen pätkä, jotta koira sai ensin tehdä tarpeensa. Tyyppi otti vapaana heti sellaisia spurtteja, että juoksuosuudenkin sujuminen näytti lupaavalta. Juoksuinto taisi kuitenkin loppua heti, kun olisi pitänyt juosta tietä pitkin hihnassa. Semmoinen aneemisen näköinen, perässä vedettävä tyyppi se taas oli. Mietin jo, että ehkä se ei nyt vaan jaksa juosta, mutta kun puolentunnin juoksun jälkeen siirryttiin takaisin metsäosuudelle, kirmaili se siellä taas ihan innoissaan. Nyt vauhtia kyllä riitti ja hepuleissaan se kyöhnäsi pitkin hankia. Olisi kiva, jos koiran voisi useamminkin ottaa kunnon lenkeille mukaan, mutta tämä ei vaan näytä nauttivan noista hihnalenkeistä. Metsässä se kyllä juoksee vapaana aina ihan innoissaan, joten ehkäpä  se on kevään edetessä keskityttävä sitten niihin.



Kun sain koiran siltä lumen kyöhnäämiseltä ja syömiseltä houkuteltua kotia, suuntasin siis vielä vk-osuudelle. Pk-osuus kesti puolituntia, joten päätin juosta vk-osuuden saman mittaisena. Ei ollut tuntuma enää yhtä loistavaa ja helppoa niin kuin viime viikolla, mutta menihän se. Aika vierähti kuitenkin nopeasti ja puoleentuntiin kertyi 6,2 km keskivauhdilla 4:51/km. Aika huippu keli muuten, ihan kevät :)

2 kommenttia:

  1. Koiramme-lehti joskus rohkaisevasti kirjoitti, että lähes kaikki koirat jaksavat juosta paljon pitempään kuin omistajansa. Motivaatiosta ei siinä taidettu puhua mitään. :) Teillä asustaa vapautta kaipaava sielu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin varmaan vaan tekeytyy säälittäväks, jotta sais tahtonsa läpi eikä tarviis juosta hihnassa :)

      Poista