sunnuntai 6. syyskuuta 2015

KUOPIO MARATON 2015

Eilen juoksin siis maratonin Kuopiossa ja tässä hieman juttua siitä kuinka kisa meni. Koko alkuviikon olo oli jotenkin outo. Onneksi oli monta lepopäivää, koska juoksemaan ei tehnyt edes mieli ja pelkäsin nyt jylläävän syysflunssan tarttuvan minuunkin. Usein tulevaa kisaa tulee fiilisteltyä jo monta päivää etukäteen, mutta tällä kertaa ei. Vielä kisa-aamunakin fiilis oli, että ai jaa tänään olisi sitten maraton. Normaalisti sitä on tuossa vaiheessa jo ihan täpinöissään lähestyvästä startista. Kovin hyvää tämä ei luvannut kisan suhteen, mutta ajattelin kuitenkin, että kyllä sitä kisassa sitten taas syttyy ja pääsee hyvää fiilikseen.

Oman paikkakunnan kisoihin on kyllä helppo osallistua, kun ei tarvitse matkustaa ja miettiä aikatauluja niin tarkkaan. Nyt menin kisapaikalle melko myöhään, enkä ehtinyt kuin jonottaa vessaan ja siirtyä sitten lähtöpaikalle. Ehkä olisi ollut hyvä mennä aiemmin paikalle, niin ehkä kisafiilis olisi sieltä tarttunut minuunkin.

Pian siis jo startattiin ja tällä kertaa lähtö oli samaan aikaan sekä puolikkaan että kokonaisen juoksijoille. Tavoitteena minulla oli viime syksyn maratonin ajan parantaminen eli alle 3:40:13. Vauhdiksi olin siis ajatellut noin 5-5:13/km. Hieman oli alussa ruuhkaista, mutta aika hyvin siinä pystyi kuitenkin juoksemaan. Kisan ajaksi oli luvattu reilut kymmenen astetta ja sadetta, mutta kävikin niin, että aurinko paistoi ja oli yllättävän lämmin. Harmittelinkin siinä alussa, että t-paidan sijaan hihaton olisi kuitenkin ollut parempi vaihtoehto. Välillä jopa toivoin, että voisi hieman sataakin. Useampaa taisi kisassa vaivata krampit ja jotkut hyytyi täysin, joten ehkä lämpö yllätti muutkin.

Kymppi täyttyi aika nopeasti ja edelleen toivoin, että se kiva juoksufiilis löytyisi jostakin. Oikeastaan pääsin siihen kivaa juoksun viemään fiilikseen vain kerran kisan aikana. Se oli siinä 12 kilsan kohdalla, mutta kun vilkaisin vauhtia niin juoksentelinkin reippaasti alle viiden minuutin kilsavauhtia. Ihmekös siis tuo kiva fiilis :) Kyllä se taitaa olla niin, että noista hieman reippaammista vauhdeista saan suurimman nautinnon ja nämä pitkät ja hitaat eivät vain oikein suju. Vauhtia yritin hiljennellä ja välillä jäin edessä olevien taakse juoksemaan, jotta en juoksisi liian kovaa, mutta ei siinä kauaa aina jaksanut jarrutella.

Puolikkaan aika oli vähän päälle 1:45. Toiselle kierrokselle kierrettiin hallin sisältä ja jatkettiin sieltä pieneen ylämäkeen. Tämän jälkeen kesti yllättävän pitkään ennen kuin sain hengityksen tasaantumaan. Kolmen ja puolen tunnin jänis juoksi siinä alussa ohitseni ja onneksi sen verran maltoin etten lähtenyt siihen peesiin. Ensimmäisellä kierroksella riitti paljon juoksijoita, mutta toisella kierroksella oli jo aika hiljaista ja alussa juoksinkin ihan itsekseni. Tuossa vaiheessa juoksu oli aika sellaista perustekemistä, ei mitään hirveän ihanaa, mutta ei myöskään vaikeaa.


Kolmen kympin molemmin puolin pari miestä juoksi suurin piirtein samaa vauhtia ja heistä yritin saada tsemppiä omaan juoksuun. Reitti oli aika mäkinen, mutta ilmeisesti olen täällä niihin jo tottunut, kun ylämäissä pääsin muutamasta juoksijasta ohitse. Pikkuhiljaa vauhti alkoi hidastua ja niin taisi käydä muillekin. Vaikka olin juonut joka juomapisteellä oli kolmen kympin jälkeen selvästi jo jano. Yritin sinnitellä 34 kilsan kohdalle, jossa odotti oma juomapullo. Tuossa vaiheessa aloin jo olla aika poikki ja 35 kilsan kohdalla Haapaniemellä onnistuin juoksemaan harhaan. Omilla lenkeillä olen juossut usein tuota Haapaniemen rantaa pitkin jatkaen siitä suoraan Vänärille ja nyt olin ilmeisesti niin pihalla, että jatkoin tätä tuttua reittiä. Onneksi siinä risteyksessä oli valokuvaaja, joka kohta huusi perään ja ymmärsin kääntyä takaisin oikealle reitille. Juoksu alkoi mennä tosi vaikeaksi ja lopulta 36 kilsan kohdalla oli pakko kävellä. Kävely tuntui ihanalta. Yritin ennen tuota hidastaa vauhdin lähelle kuuden minuutin kilsavauhtia, jotta ei tarvitsisi kävellä, mutta ei se vaan onnistunut. Voimia ei kuitenkaan juoksuun meinannut olla, joten pakko oli kävellä. Mietin jo kannattaako tätä edes jatkaa, mutta lopulta päädyin siihen, että mennään nyt maaliin vaikka kävellen. Kävelystä maratonille on aina varoiteltu, mutta minulla se ei saanut jalkoja tukkoon, vaan sen jälkeen juoksu onnistuikin taas vähän paremmin. Viimeiset kuusi kilsaa menikin vuorotellen juosten ja kävellen. Yritin juosta hitaasti, jotta jaksaisin juosta koko ajan, mutta vaikka olin poikki ei tuo hidas juoksu edelleenkään onnistunut ja välissä oli pakko kävellä. Ei siinä mitään järkeä ollut, mutta loppu meni lähinnä intervallityyppisesti välillä kävellen ja välillä reippaasti juosten. Taisi muukin porukka kisassa hieman sipata, koska vaikka itse jouduin kävelemään ei kukaan tuossa loppumatkalla mennyt kuitenkaan ohitse. Viimeisen kerran jouduin kävelemään vielä hieman linja-auto aseman jälkeen tulleessa mäessä, mutta sen jälkeen löytyi vielä jostain voimia kunnon loppukiriin. Kävelystä huolimatta viimeisen kuuden kilsan kilsavauhti oli 5:41/km. Lopulta olin maalissa aikaan 3:38:57. Yllätykseksi sieltä tuli kuitenkin ennätys, vaikka viimeinen kutonen sisälsikin kävelyä.


Tavoite siis täyttyi, mutta on myönnettävä, että hieman parempaa aikaa ehkä odotin. Tosin tuo loppu kun meni miten meni, niin siihen nähden aika oli hyvä. Sijoitus naisissa oli 5/52. Viikolla Savon sanomissa kirjoitettiin, että Kuopio maratonille tullaan maisemien ei ennätysten perässä ja kyllähän se reitti vähän sellainen oli. Ensimmäisten kilsojen aikana oli yllättävän paljon loivaa laskua, mutta kyllä niitä ylämäkiäkin oli tarpeeksi. Pahimmat vauhtia hidastavat mäet olivat ennen Prismaa, Kuopion energian tienoilla ja Itkonniemelle mentäessä ja vielä lopussa hautausmaan kohdallakin kävi nousu voimille.

Vaikka pikkuisen jäi tuo aika harmittamaan, niin ei tätä nyt niin tosissaan tarvitse ottaa. Maratonilla jo maaliin pääsykin on ihan hyvä saavutus. Kisa kuitenkin taas vahvisti ajatusta, että puolikas on enemmän mun juttu, joten sitä kohti tässä nyt ehkä seuraavaks :)

14 kommenttia:

  1. Onnittelut enkasta! Maraton on aina maraton, matkalla voi sattua mitä vain ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Etukäteen ei tosiaan voi tietää, mitä kisassa tulee tapahtumaan.

      Poista
  2. Onnea enkasta! On kyllä kiinnostavaa lukea näitä raportteja maratoonareiden taistelusta maaliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kisaraportteja kyllä lukee mielellään ja on aina kiva kuulla itselle uusista kisoista, varsinkin jos ne on sellaisia, joihin on itsekin miettinyt joskus osallistuvansa.

      Poista
  3. Onnea enkasta! Taitaa noilla ajoilla olla enkat jo piukassa minuuttitaistossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo suurin kehitys on varmasti tapahtunut jo parin viime vuoden aikana, joten kovin suuria parannuksia tuskin pystyy enää kerralla tekemään. Voi olla, että puolikkaallakin menee jatkossa sekunttipeliks, jos ennätystä yrittää.

      Poista
  4. Onnea enkasta ja taistelusta! Oot varmasti tuon kokemuksen jälkeen todella paljon parempi juoksija henkisesti, enkä usko että tulee jatkossa enää samoja vaikeuksia! Saas nähdä, miten mun käy kolmen viikon päästä, oon ajatellut lähteä yhtä soitellen sotaan ja kokeilen vitosen vauhtia 😊 @saanahei

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Sinulle uskaltaisin tuota vitosen vauhtia suositellakin, kun sulla on niin hienoja ja pitkiä juoksuja alla :) Joskus sitä on vaan kokeiltava riskillä, jos ennätystä haluaa. Minun taktiikka seuraavalle maratonille voisi olla juosta se oikeasti rauhallisesti, niin että jäisi parempi fiilis kuin nyt.

      Poista
  5. Onnea!! Upea aika, vaikka yksi harha ja kävelyt mukana. Eli sopivasti jäi hampaankoloon tulevaa ajatellen. :D Tuttua tuo, kun ei kisassa saa oikein fiiliksestä kiinni, joskus vaan harmittavasti käy niin. Saattaahan se olla, että ympärillä pyörivät flunssat vaikuttaa, vaikka ei itse sairastuisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Nopeesti sitä aina mieli muuttuu, vaikka kisassa olisi ollut ihan hirveetä :) Aika näyttää tuleeko sitä maratonia vielä yritettyä.

      Poista
  6. Onnea vielä ennätyksestä! Hienosti jaksoit taistella vaikeuksien kautta voittoon :) Kai se kävelykin riippuu ihan ihmisestä. Itsestäni tuntuisi vaikealta lähteä enää liikkeelle kävelyn jälkeen. Aika kovaa oot pinkonut ne juoksuosuudet tuossa lopussa kun ylsit tuollaiseen aikaan! Ei voi kuin ihailla :) Niin ja mäet vaikuttavat ainakin omaan juoksuuni ihan älyttömästi! Eli turha olla harmissaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) joo ei tässä enää jaksa harmitella, nyt vaan uusia haasteita kohti :)

      Poista