perjantai 1. heinäkuuta 2016

PUOLIVÄLI YLITETTY

Huh, raskaus on nyt edennyt yli puolenvälin :) Alussa tuntui, että aika matelee, mutta nyt tuntuu hurjalta, että ollaan jo näinkin pitkällä. Edelleen tuntuu siltä, että raskaus on vaikuttanut eniten juurikin urheiluun. Toki alussa kuvotti ja väsymys oli aika voimakasta, mutta muutoin olen vielä välttynyt kivuilta ja kolotuksilta ja siten olen pystynyt jatkamaan elämää ihan normaalisti. Juoksuun raskaus puolestaan vaikutti heti alusta alkaen ja lenkit lyhenivät ja kevenivät jo ensimmäisten kuukausien aikana. Vatsa ei puolestaan ole vielä juostessa haitannut, koska se tuli esiin oikeastaan vasta pari viikkoa sitten. Nyt tosin tuntuu siltä, että se kasvaa silmissä ja joka päivä ihmettelen, miten se yhtäkkiä kerkesi tähän kokoon :)


Melko aktiivisena olen vielä pysynyt, eikä minusta sohvaperunaa onneksi ole tullut vieläkään, vaikka kyllähän raskaus on suorituskykyyn vaikuttanut. Toki ymmärrän, että näin on, mutta välillä tuntuu lannistavalta juosta esim. vain puolen tunnin lenkkiä. Välillä myös epäilen, miten sitä koskaan enää juoksee pari tuntia tai vauhtikestävyystreeniä alle 4:30/km vauhdein. Vaikka omat treenit tuntuvatkin välillä onnettomilta, pääosin olen kuitenkin yrittänyt tsempata itseäni sillä, että pääasia, että tekee edes jotain. Tässä vaiheessa kaikki liike on varmasti hyväksi, olipa se juoksulenkki sitten vain puolituntia tai juoksun sijaa kävelyä. Treenien suhteen kontrasti entiseen on kuitenkin niin suuri, että välillä se on hieman mietityttänyt. Aina ei kuitenkaan jaksa ja on levättävä tai treenattava kevyemmin. Onneksi olen kuitenkin huonommankin lenkin jälkeen jaksanut iloita siitä, että ylipäätään pystyy liikkumaan ja tietenkin on kiva, että useampi juoksulenkki viikossa edelleen onnistuu. Haastavammat ajat ovat  varmasti vielä edessä päin, joten nyt yritän nauttia siitä, että vielä pystyy lenkkeilemään. Yleensä olo onkin treenipäivinä aina parempi ja virkeämpi, joten liikkeelle lähtee edelleen mielellään, vaikka vauhtia ei oikein enää löydykään.

6 kommenttia:

  1. Moikka,
    itselläni jäi juoksu jo alkuvaiheessa alavatsan vihlonnan vuoksi mutta muuten tykkään yhä treenata, aerobista ja lihaskuntoa sopivasti sekaisin. RV 22 alkoi tänään.
    Mitä mieltä olet suosituksesta, ettei odottavan äidin syke saa nousta liian korkeaksi pitkäksi aikaa? Netistä löytyy tietoa puolesta ja vastaan.
    Itsekin odottelen milloin se tukala vaihe alkaa ja joudun siirtymään rauhallisimpiin liikuntamuotoihin (nimenomaan "joudun", olenhan agressiivisen liikunnan ystävä :D). Tähän mennessä kroppa on toiminut kiitettävästi :).

    Mun blogi löytyy täältä: http://www.lily.fi/blogit/mina-0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Elina! Meilläpä on raskaus samassa vaiheessa, minulla käynnistyy rv 22 huomenna :)
      Tuo sykejuttu on mietityttänyt minuakin ja niinpä kysyin siitä heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja myöhemmin lääkäriltä. Ohjeeksi sain, että juoksemista voin jatkaa normaalisti (pois lukien maksimitreenit ja maratonit) ja ettei sykkeestä tarvitse välittää. Orjallisesti en siis ole pitänyt sykettä alle 150. Kyllä tässä odottaessa kuitenkin tulee hieman varovaiseksi ja on minua edelleen tuo syke lenkeillä mietityttänyt. Olenkin aina hiljennellyt vauhtia, kun on tuntunut että syke nousee liikaa. Välillä olen juoksulenkeillä esim. kävellyt pidempiä tai jyrkempiä nousuja. Viime viikkoina minulla ei ole ollut mittaria enää käytössä, kun se alkoi näyttämään mitä sattuu lukemia, mutta tuntemusten mukaan olen vauhtia välillä hiljennellyt.

      Tsemppiä sinulle odotukseen, toivottavasti hyvävointisia viikkoja on vielä edessä päin :)

      Poista
  2. Mukavaa odotuksen jatkoa sinulle! Kyllä se juoksu sitten mammalomalla alkaa taas kulkea uuden, parhaan lenkkikaverin kanssa! Itse olin raskausajan melkein kokonaan juoksematta ja nyt 6 kuukautta treenin alkoituksen jälkeen alkaa kunto vähitellen nousta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja lohduttavaa, että se kunto sieltä vielä nousee :)

      Hyviä treenejä sinulle :)

      Poista
  3. Olipas ihana masukuva.. vihdoin! =) Kyllä sä pääset vielä kunnolla treenaamaan ja kuntosi ei katoa minnekään. Kun huolehtii peruskestävyydestä ja lihaskunnosta niin monet ovat jopa paremmassa juoksukunnossa synnytyksen jälkeisenä vuonna. Nyt on tärkeintä, että saat liikunnasta hyvää oloa. =) Minä uskon, että juokset taas ennätyksiäsi ensi vuonna.

    Ps. Juoksentelin eilen Patakukkulan maastoissa ja mietin, että mahdatko treenailla joskus siellä päin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) No, ennätyksistä en uskalla haaveilla, ehkä ensi vuoteen lähdetään hieman kevyemmin tavoittein.

      Pataskilla tuli juostua silloin, kun koris loppui ja asuin vielä Siilissä, mutta sen jälkeen en ole käynyt. Varmasti sieltä ainakin hyviä mäkiä löytyisi edelleen :)

      Poista