sunnuntai 20. marraskuuta 2016

UUSI ELÄMÄ

Instagramissa (@juoksuttaa) seuraajani varmasti tietävätkin jo, että poikamme syntyi siis viime viikon perjantaina :) Pitää sanoa, että hieman yllättäen, koska aika paljon olin kuullut vakuutteluja siitä, että ensisynnyttäjillä menee yleensä yli lasketun ajan. Minulla viikkoja oli siis kasassa 39+4. Oma vointi oli viime viikolla vielä niin hyvä etten senkään vuoksi uskonut synnytyksen olevan jo niin lähellä. Oikeastaan ainut muutos edellisiin viikkoihin oli, että alkuviikosta kävely tuntui jo ajoittain hieman epämukavalta. Lyhensinkin maanantain jälkeen lenkit puolentunnin koiran ulkoilutuksiin kahdesti päivässä.

Omalla kohdallani synnytys eteni hyvin nopeasti. Kaikki alkoi lapsiveden menolla perjantaiaamuna kello neljä, vielä tuossa vaiheessa en tuntenut supistuksia. Puoli viiden jälkeen oltiin sairaalassa ja siellä supistuksia kuitenkin näkyi jo käyrillä, vaikka en niitä heti supistuksiksi tunnistanutkaan. Etukäteen olin miettinyt miltä ja missä supistukset tuntuvat ja mistä ne tunnistaa. Vastaukseksi sain lähes jokaiselta, että kyllä sen  sitten tietää, kun ne alkavat. Aika yllättävää olikin, kun en itse niitä lievempiä supistuksiksi edes tunnistanut.

Viiden jälkeen miehen lähtiessä kotia, jäin itse sairaalaan odottelemaan voimakkaampia supistuksia. Tuossa vaiheessa vielä ajateltiin, että hän menee aamulla töihin ja ilmoittelen voinnista sitten päivän mittaan. Kuin hetkessä supistukset alkoivat kuitenkin tuntumaan jo kunnolla ja tulivat samantien viiden minuutin ja pian neljän minuutin tiheydellä. Melko pian piti pyytää kivunlievitystä ja sain ensi hätään särkylääkettä ja aqua rakkuloita, jotka pistettiin neulalla alavatsaan. Rakkuloiden laittaminen koski aika paljon ja jälkikäteen luin, että niitä käytetään synnytyksen alussa ja vaikutus kestää noin tunnin. Synnytys alkoi kuitenkin edetä nyt vauhdilla, joten en tiedä kerkesivätkö ne mitenkään tuossa vaiheessa enää vaikuttaa. Taisi olla samantien, kun rakkulat oli laitettu, tuntui jo että pitäisi ponnistaa. Tässä vaiheessa kohdunsuun tilanne tarkistettiin ekan kerran ja yllätykseksi tilanne olikin se, että olin jo kokonaan auki!! Samantien lähdettiin synnytyssaliin ja puhelimesta tarkastin, että olin soittanut miehelle klo 6:10, että nyt voisi tulla kiireellä. Kätilöt ensin epäilivät, että niinköhän mies ehtii paikalle, mutta onneksi ihan niin vauhdilla vauva ei syntynyt, vaikka kaikki nopeasti tapahtuikin.

Epiduraalia en ehtinyt enää saamaan, joten puudutuksen ja ilokaasun voimin oli jaksettava. Kivuliastahan se oli, mutta näköjään kaikesta voi selvitä. Lopulta poikamme (3570g) syntyi klo 7:43 ja synnytyksen kestoksi kirjattiin 3:23! Jotkut ovat verranneet synnytystä maratoniin, nyt tuli sellainen ennätys, jota en tiedä pystynko koskaan rikkomaan :) Olo oli jotenkin epätodellinen, niin nopeasti kaikki meni ettei mieli oikein pysynyt menossa mukana.


Synnytys oli fyysisesti kova suoritus. Olin vielä iltapäivän aika huonovointinen ja hemoglobinin laskiessa en juuri voinut olla jalkeilla kun heikotus oli niin voimakasta. Onneksi saimme perhehuoneen, aika onneton olisi olo ollut jäädä sairaalaan yksin tuossa vaiheessa. Vaikka synnytyksestä selvittiin, oli henkisesti raskain vaihe kuitenkin vielä edessä. Lauantaina kävi ilmi, että vauvamme tulehdusarvot olivat koholla ja jouduimme samantien teho-osastolle antibioottihoitoon. Huoli oli kova, vaikka kaikki uskoivatkin ettei mistään vakavasta ollut kyse. Aika surkeaa oli kuitenkin seurata sitä miten pikkuinen oli kokoajan piuhoissa kiinni ja verinäytteitä otettiin yötä päivää. Onneksi tiistaina saimme kuitenkin tulokset, että kaikki on kunnossa ja pääsimme iltapäivällä vihdoin kotiin.

Jokusen päivän olemme nyt siis kotona ehtineet totutella uuteen tilanteeseen ja kaikki on lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Tosin pojun rytmi on hieman sellainen, että päivällä on kiva nukkua ja yöllä valvoa, joten päikkäreitä pitäisi itsekin harrastaa vähän enemmän. Muutaman kerran olen jo ehtinyt koiran kanssa pikaisella happihyppelylle ja vaikka vielä ei kunnon lenkkejä tehdäkään, niin tässä vaiheessa pienetkin ulkoilut jo piristävät kummasti.

27 kommenttia:

  1. Oih, ihanaa että kaikki on hyvin ja olette päässeet kotiin! Paljon onnea pojasta <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina :) Kävinkin lukemassa sinun ensimmäisten kuukausien vauvajuttuja, jotta tietäisin mitä saattaa olla luvassa :)

      Poista
  3. Lämpimät onnittelut poikavauvan syntymän johdosta!

    VastaaPoista
  4. Isot onnentoivotukset Vauvan syntymän johdosta :)

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea!! On se synnytys ainakin siinä mielessä maraton, että etukäteen ei tiedä, missä kohdassa iskee vaikeudet ja mitkä vaikeudet. :D Minä en ehtinyt toisen pojan synnytyksessä saamaan kivunlievitystä ollenkaan, oli ihan hyvä asia, ettei sitä tiennyt etukäteen. Aika vikkelä ensisynnyttäjä olet ollut! :) Ihanaa vauva-arkea teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) joo onneksi minäkään en tiennyt etukäteen etten ehdi saamaan kivunlievitystä, olisi muuten hirvittänyt liikaa!

      Poista
  6. Ihanaa! Onnea tuhannesti. Vaikka ajan puolesta tuntuisikin maratonilta, niin ensisynnytyksenä todellinen pikaspurtti, hui. Mahtavaa, että kaikki on jo hyvin vauva-arki on alkanut hienosti. Nauti! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä, tämä oli melkoinen spurtti ;)

      Poista
  7. Ihana pieni poikanen sieltä tuli <3 Onneksi alun hurjat vaiheet ovat takanapäin ja voitte keskittyäö vauva-arkeen totuttelemiseen. Se on hienoa aikaa :)

    VastaaPoista
  8. Onnea! Teille tuli vaipanvaihtoputki :)

    VastaaPoista
  9. Voi ihanuutta, onnea täälläkin. <3

    VastaaPoista
  10. Lämpimät onnittelut pienestä! Huvitti tuo maraton juttu :D Kyllä sinä tuon ajan juoksussa alitat :) Ihania hetkiä sinne vauvan kanssa!
    -Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Ilona :) Pitää toivoa, että tuota aikaa jossain vaiheessa ainakin lähestytään :)

      Kivaa viikon jatkoa!

      Poista
  11. Nyt vasta ehdin blogiasi lukemaan. Paljon onnea teille! Ja huh, nopeaa menoa on ollut teilläkin. Ihana, että nyt on kaikki hyvin vauvalla ja äitillä ja saa elää sitä vauva-arkea, vaikka omalla tavalla välillä rankkaa sekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Joo vauhtia riitti synnytyksessä.
      Kyllähän tämä välillä hieman rankkaa on, mut hyvät hetket onneksi kuitenkin voittaa :)

      Poista